Ville Hämäläinen Sopivasti kriittinen sillanrakentaja

Kun huoli on rasismia ja oikeustaju kostonhalua

Teemu Selänne otti tiettävästi ensi kertaa kunnolliseen yhteiskunnalliseen kysymykseen kantaa kirjoittaessaan blogitekstin Suomen turvallisuudesta, pakolaistilanteesta ja raiskaustuomioista

 

Ennakkoluulot eivät lähde pöytää pyyhkimällä

Selänne aloittaa "putsaamalla pöydän rasismista". Hän kirjoittaa, ettei hyväksy rasismia. Hyvä. Raiskaus on kamala rikos eikä siinä ole taustalla väliä. Hyvä. Mutta tekstin tasolla ennakkoluulot jylläävät, vaikka Selänne tätä yrittää muutamalla "oli kyseessä turvapaikanhakija tai kantasuomalainen" -latteudella sävyä lieventää.

 

En sano tätä mielelläni, mutta tämän lauseen loppu on rasistinen: "Kun kuulin ystäväni alaikäisen tyttären tulleen raiskatuksi turvapaikanhakijoiden toimesta heräsi iso kysymys, missä menee raja auttamisen, suvaitsevaisuuden ja riskinottamisen välillä?" 

Selänteen mukaan turvapaikanhakijoiden ottamiseen sisältyy riski jonkun raiskatuksi tulemisesta. On myös vaikea nähdä, mitä Selänne tässä yhteydessä tarkoittaa suvaitsevaisuudella: kukaan ei ole suvainnut raiskauksia. Se on tuomittava rikos kenen tahansa järkevän ihmisen mielestä.

 

Kenties on kyse vain harjaantumattoman kirjoittajan ajatuskatkoksesta, mutta tämäkään ei ihan aukea: "Aiheesta tulee kyetä puhumaan. Ei voi olla niin, että antamamme turvan vuoksi Suomessa joudutaan pelkäämään rikosten uhriksi joutumista." Selänne siis toistaa samaa mantraa maahanmuuttokriitikoiden kanssa siitä, että turvapaikanhakijat tekevät Suomesta turvattoman. Ja kyllä, huoleen voi jossain määrin yhtyä. Siinä on omat riskinsä sisäisen turvallisuuden kannalta, että Suomeen on tullut lyhyessä ajassa paljon nuoria toimettomia miehiä konfliktialueilta. Toimettomuus ja pitkät päivät vastaanottokeskuksessa nimittäin ahdistavat myös suurta osaa turvapaikanhakijoista. 

Tiedämme myös kotoisesta esimerkistä, että mikäli nuorilla miehillä ei ole mitään tekemistä, nämä saattavat vaikka lähteä kaduille partioimaan eli hakkaamaan erinäköisiä ja eri tavalla ajattelevia ihmisiä.

 

Selänteen näkemys turvapaikanhakijoista on paitsi yllä olleessa sitaatissa myös halki tekstin samanlainen kuin muillakin maahanmuuttokriitikoilla ja salonkirasisteilla: turvapaikanhakijat eivät ole samanarvoisia kuin me, vaan jotakin, mitä me autamme ja siedämme. Ja kiitokseksi siitä odotamme alistuvaa käytöstä, emmekä esimerkiksi ymmärrä, että kolmeenkymmeneen tuhanteen ihmiseen mahtuu myös idiootteja ja häikäilemättömiä ihmisiä. Niin kuin mahtuu suomalaisiinkin.

 

En tiedä, mihin 60-luvulla tehtyyn sopimukseen Selänne viittaa (kenties vuonna 1951 solmittuun Geneven sopimukseen, joka takaa sotaa tai vainoa pakenevalle oikeuden hakea turvapaikkaa). Viesti on joka tapauksessa se, että ajat ovat muuttuneet niin, että tällaiset sopimukset eivät enää päde. Samaa sanoi tänään tasavallan presidentti Sauli Niinistö: emme voi enää pitää kiinni ihmisoikeussopimusten velvoitteista.

Tämä viesti on julma ja ihmisoikeussopimusten hengen vastainen. Ihmisoikeudet ja niitä koskevat sopimukset on laadittu juuri siksi, että niitä noudatettaisiin aina ja kaikissa tilanteissa. Ihmisarvo ei ole jotakin, mikä ajan eloon muuttuu. Nyt sekä entinen jääkiekkotähti että tasavallan presidentti sanovat, että oma kansallinen etu menee edelle.

 

Suurin uhka on kotoperäinen

Yksi piilevämpi ennakkoluulon taso näkyy tekstin sanomassa. Selänteen huoli on varmasti aito mutta epäsuhtainen ja todella asenteellinen. Poliisi julkaisi perjantaina tiedot turvapaikanhakijoiden tekemistä rikoksista vuonna 2015. Raiskauksista turvapaikanhakijoita oli epäiltynä 25, kun kaikkiaan raiskauksia kirjattiin 1063. Turvapaikanhakijoiden osuus raiskauksista epäillyistä oli siis vain 2,35 prosenttia. Edelleen lähes 98 prosenttia raiskauksista on muiden kuin turvapaikanhakijoiden tekemiä. Poliisin tilastoista käy ilmi, että tapauksista, joissa epäilty on tiedossa, tekijöistä suomalaisia oli lähes kolme neljännestä.

Mutta oletteko nähneet Teemu Selänteen suomalaisten turvallisuudesta huolestunutta blogia? Ette niin.

 

Kuten Saku Timonen tilannetta laskeskeli: turvapaikanhakijoita tuli viime vuonna yli 32 000. Raiskauksesta epäiltynä on vain 0,08 prosenttia turvapaikanhakijoista. Kun Selänne kirjoittaa riskin ottamisesta, tässä hieman suhteellisuutta: tuhatta turvapaikanhakijaa kohti on kahdeksan raiskaukseen syyllistyvää. Kovin suuresta riskistä ei siis puhuta, jos raiskauksia Suomessa tapahtuu vuodessa kuitenkin tuhat.

 

Useimmiten suomalaisnaisen turvallisuusuhka löytyy kotoa: vuonna 2014 kirjattiin yli 4 700 perhe- ja lähisuhdeväkivaltatapausta, jossa urhina oli nainen.

Twiittasiko Teemu, että hyysäily on lopetettava? Ei. Enkä sano, etteikö Selänne saisi olla huolissaan raiskauksista. 25 turvapaikanhakijan raiskausepäilyä on kuitenkin aika pieni turvallisuusuhka siihen nähden, että 4 700 naista on joutunut kohtaamaan väkivaltaa lähisuhteessa.

 

Tutkittu tieto eikä kansan oikeustaju rangaistusten perusteeksi

Selänne kirjoittaa: ”Raiskauksista saatavien tuomioiden tulisi Suomessa olla täysin erilaisia kuin nykyisin. Miten on mahdollista, että Suomessa alle puolet raiskaustuomiosta on ehdottomia? Yleisen oikeustajun mukaista on, että tällaisista teoista saa oikeudenmukaisen tekijälle tuntuvan rangaistuksen.”

 

Rangaistuksella on eri funktioita. Yksi tarkoitus on ehkäistä rikoksia: puhutaan preventiovaikutuksesta. Ensinnäkin rangaistus toimii pelotteena. Muiden saamat kovat tuomiot ehkäisevät ryhtymästä rikokseen. Tutkijoiden mukaan rangaistuksen kovuudella ei kuitenkaan ole merkittävää pelotevaikutusta, vaan enemmänkin sillä, jääkö teosta kiinni.

Rangaistusten koventamista parempi keino raiskausten määrän vähentämiseksi olisikin lisätä poliisin resursseja partiointiin ja rikosten tutkimiseen.

 

Kovilla vankeusrangaistuksilla ei ole uusimista ehkäisevää vaikutusta - pahimmillaan vaikutus on päinvastainen. Pitkät vankilatuomiot ovat jopa hieman lisänneet uusimisen riskiä. Rikosseuraamuslaitoksen tilastoista käy ilmi esimerkiksi seuraavaa: 

”Vankilasta vuosina 1993-1997 vapautuneista ensikertalaisista uuden ehdottoman vankeustuomion sai 40 prosenttia. Miehet uusivat naisia ja nuoret vanhoja useammin. Ensi kertaa vankilassa olleet uusivat harvemmin kuin vankilatuomion jo vähintään kaksi kertaa saaneet.” (Lähteenä MSc, KM Saara Huhtasaaren erinomainen blogikirjoitus, jossa käydään vankeusrangaistusten suhdetta rikollisuuteen lähdeviitteiden kera)

 

Vankila yhteisönä paremminkin lisää kuin vähentää rikollisia taipumuksia ja tarjoaa tilaisuuden solmia suhteita muihin rikollisiin. Vankila-aikana putoaa sosiaalisista verkostoista vankilan ulkopuolella, mikä aiheuttaa syrjäytymistä ja hankaloittaa vapauduttua normaaliin yhteiskuntaan sopeutumista. Kun joutuu yhteiskunnan ulkokehälle, voi vankila olla houkutteleva paikka. 

Jos raiskauksesta tuomittaisiin aina vankeuteen, tarkoittaisi tämä pahimmillaan lisää syrjäytyneitä miehiä, joiden ainoaksi yhteisöksi jäisivät muut rikolliset.

 

On totta, että yhtenä funktiona on väärän teon hyvittäminen uhrille ja yhteisölle. Tähän Selänne viittaa kirjoittaessaan, että ”rangaistus on kärsittävä” ja että rangaistuksen on oltava ”tekijälle tuntuva”. 

Hyvittämisestä on kuitenkin vain lyhyt loikka kostamiseen. Selänne puhuu yleisestä oikeustajusta, jolla myös kovempia raiskaustuomioita on perusteltu.

 

Kovemmilla rangaistuksilla saataisiin varmasti tyynnytettyä ihmisten kostonhalu, mutta vaikutukset rikollisuuteen olisivat hyvin vähäisiä. Suurempi vankipopulaatio olisi hyvin kallis ja sen ylläpitäminen pois resursseista vaikkapa poliisin toimintaan. Suuri joukko syrjäytyneitä miehiä ei vähentäisi raiskauksia, vaan pahimmillaan lisäisi niiden riskiä. 

Yleinen oikeudentaju on tunne. Tunteet ovat huono pohja yhteiskunnalliselle päätöksenteolle. Rangaistusten antamisessa järkevämpää on kuitenkin nojauta kriminologiseen tutkittuun tietoon, eikä huutavaan väkijoukkoon.

 

Suomen kielessä on sanonta "suutari pysyköön lestissään." Se tarkoittaa suunnilleen sitä, että jos sattuu olemaan entinen huippujääkiekkoilija, joka haluaa ottaa kantaa maahanmuuton ongelmiin tai raiskaustuomioihin, se on kyllä sallittua, mutta silloin pitää pelata sitten julkisen keskustelun säännöillä. Tällöin on vaarana, että entinen huippujääkiekkoilija ottaa kantaa heikoin argumentein ja puhuu rasistisia vähän tahtomattaankin. 

Samaan tapaan kuin mutu-tuntuma on huono pohja huolenilmaisulle, yleinen oikeustaju on heikko pohja rangaistusasteikosta päättämiselle. Kansan, jonka mielestä ihmisoikeudet ovat vanhentuneet, oikeustajuun ei ole luottamista.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän JukkaKeskinen kuva
Tapio Keskinen

Selänteet levittämät tiedot rangaistuksista oli valheelliset, joita hän ei ole millään tavoin oikaissut.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Hämäläisen tilastojenlukutapa on kohteliaasti sanottuna harhaanjohtava.
Mitä siis tilastot kertovat?

Ensinnäkin, turvapaikanhakijoiden suorittamat raiskaukset ajoittuvat viimeiselle vuosineljännekselle. Koko vuoden lukujen vertaaminen viimeisen vuosineljänneksen lukuihin on siis harhaanjohtavaa. Mahdollisesti tahallisesti.
Likipitäen vertailukelpoiset luvut ovat seuraavat. Raiskausrikosten määrä vuonna 2015 oli 1063. Näistä ulkomaalaisten osuus oli 26,9 %, joten kantasuomalaisten osalle jää 776 tapausta eli 194 tapausta/vuosineljännes. Viimeisen vuosineljänneksen luku olisi todennäköisesti pienempi, koska raiskaukset painottuvat keväälle ja kesälle. Turvapaikanhakijoiden suorittamien raiskausten määrä olisi siis 13 % kantasuomalaisten suorittamien raiskausten määrästä kun heidän osuutensa miespuolisesta väestöstä on suunnilleen 1 %.

Oma vaikutuksensa yleiseen turvallisuudentunteeseen on sillä, että turvapaikanhakijoiden suorittamat raiskaukset olivat ns. puskaraiskauksia, eli satunnaisesti kohdatun, uhrille tuntemattoman henkilön suorittamia raiskauksia. Ravintolaillan jälkeen sisätiloissa suoritettu raiskaus ei tietysti ole yhtään vähemmän tuomittava kuin puskaraiskaus, mutta puskaraiskauksen vaikutus yleiseen turvallisuudentunteeseen on dramaattisesti erilainen.

Tuo poliisin tilasto muuten kertoi myös, että niistä vuoden 2015 viimeisellä neljänneksellä suoritetuista seksuaalisista ahdistelutapauksista, joissa tekijä oli tiedossa, 44,8 % tapauksista epäilty oli ulkomaan kansalainen.

Toimituksen poiminnat