Ville Hämäläinen Sopivasti kriittinen sillanrakentaja

Hallituksen pahat teot kostautuvat tuleville tutkijasukupolville

Jos katsot tänään yhden päivän polttavan videon, katso tämä Jaakko Hämeen-Anttilan haastattelu HSTV:ssä.

 

Aiemmin tällä viikolla Helsingin Sanomat uutisoi Suomen tunnetuimman islam-tutkija Hämeen-Anttilan siirtyvän pysyvästi Edinburghin yliopistoon. Tarjotun viran houkuttelevuuden ja yliopiston kovemman tieteellisen tason ohella Hämeen-Anttila mainitsi keskeiseksi syyksi hallituksen koulutukseen ja tieteeseen kohdistamat massiiviset leikkaukset.

 

Hämeen-Anttilan lähtö on sinänsä jo menetys. Hämeen-Anttila on tehnyt islamia tutuksi paitsi Helsingin yliopistossa myös populaareissa teoksissa ja Koraanin selitysoppaissa ja myös viimeisimmän Koraanin suomennoksen myötä v. 1995. Hämeen-Anttila on tavattu kutsua myös paikalle, kun media on halunnut jonkun islamin asiantuntijan paikalle – olkoonkin, ettei Hämeen-Anttila ole ainoa ja muita päteviä löytyy jatkossakin kommentaattoreiksi.

 

Haastattelu on katsomisen arvoinen siksi, että Hämeen-Anttilalla on viiltävän teräviä näkemyksiä Suomen hallituksen harjoittamasta korkeakoulu- ja tiedepolitiikasta.

 

Hän toteaa hyvin, että yliopisto ei ole mikään tehdas, josta valmistuu liukuhihnalta maistereita. Yliopistossa tuotetaan tutkimusta, uutta, tieteellistä tietoa ja sivistystä. Hämeen-Anttila muistuttaa, että aiemmin Suomen hallitukset ovat nähneet tällä olevan itseisarvo: sivistyneessä valtiossa on riippumaton ja taloudellisesti kestävällä pohjalla oleva korkeakoululaitos. Helsingin yliopisto on Suomen akateemisesti arvostetuin ja tunnetuin yliopisto – ja sitä leikkaukset kurittavat nyt pahiten.

 

Niin ikään Hämeen-Anttila ei ole huolissaan omasta oksastaan, vaan tulevista tutkijoista ja eri kulttuurien tuntemuksen huippunimistä.

 

Hallituksen budjettiesityksessä elinkeinoelämä vie ja sivistys vikisee. Hämeen-Anttilan mukaan rahanjaossa ei ymmärretä, miksi on tärkeää kasvattaa kriittisiä ja tietäviä sukupolvia. Sipilän, Stubbin ja Soinin hallitus leikkaa humanismista ymmärtämättä, että eri kulttuurien, elämänkatsomusten ja uskontojen ymmärtäminen on elinarvoisen tärkeää globaalissa ja keskinäisriippuvaisessa maailmassa.

 

Rahanjaossa on siis kyse arvovalinnoista. Suomessa toistellaan mielellään mantraa pakollisista ja välttämättömistä leikkauksista, mutta hallitusohjelman jälkeen on nähty lukuisia vaihtoehtoisia tapoja hakea halutut kustannussäästöt esimerkiksi siten, että koulutuksesta ei tarvitse leikata.

 

Miten leikkaukset sitten näkyvät yliopistoissa käytännössä? Esimerkiksi Helsingin ja Tampereen yliopistoissa rekrytointikiellot ovat arkipäivää. Tämä tarkoittaa sitä, että jos jokin virka vapautuu, sitä ei täytetä säästöjen aikaansaamiseksi. Tällöin uusille tutkijoille vapautuu vain vähän paikkoja. Tämä taas ajaa tutkijat esimerkiksi ulkomaisiin yliopistoihin. Kansainvälinen kokemus on tutkijoille arvokasta, mutta samalla se tarkoittaa aivovuotoa Suomesta: huippumme kehittävät jonkin muun maan tiedekenttää. Tämän luulisi olevan paha pala kodin, uskonnon ja isänmaan nimeen vannovalle perusoikeistolaiselle hallituksellekin.

 

Sanansa oli Hämeen-Anttilalla sanottavana myös monikulttuurisuuden ja islamin ympärillä käytävään keskusteluun. Hän huomautti, että islamista keskustellaan lähinnä vain ääritapausten yhteydessä. Islam-tutkijaa kaivataan studioon, kun sattuu terroriteko tai terrorijärjestö levittää kauhua jossain päin Lähi-itää.

 

Islamissa riittää kuitenkin paljon tutkittavaa ja tutustuttavaa myös ääri-ilmiöiden ulkopuolella. Hämeen-Anttila itse on tutustunut esimerkiksi arabiankieliseen runouteen ja sen kehitykseen. Monen suomalaisuuden nimeen vannovan on myös hyvä muistaa, että sellaisetkin arkiset asiat, kuten kahvi ja sokeri tai esimerkiksi matematiikka ovat arabialaisen kulttuurin perua.

 

Monikulttuurisuus ei siis ole tullut Suomeen 90-luvulla ensimmäisten somalipakolaisten mukana. Kulttuurien vuorovaikutusta on ollut niin kauan kuin on ollut kulttuureitakin. Islam ja kristinusko elivät niin ikään sovussa ja hedelmällisessä vuorovaikutuksessa vielä keskiajan alkupuolella.

 

Aloitan tänä syksynä teologian opinnot Helsingin yliopistossa. Olemme opiskelukavereideni kanssa keskustelleet jo ensimmäisen viikon aikana paljon siitä, miten kulttuurien ja uskontojen tuntemusta tarvitaan nykyisessä globaalissa maailmassa. Yksi syy, joka sai minut hakemaan teologiseen tiedekuntaan, olikin uskontokeskustelun heikko taso. Kun tietoa alalta karttuu, haluan omalta osaltani olla tieteelliseen tietoon pohjautuva ääni ja ymmärrykseen pyrkivä keskustelija.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Jouni Nordman

Eikö kriisin hetkellä pitäisi kehittää uutta, joka juuri pitäisi olla yliopistojen tehtävä. Eli yliopistojen itse pitää miettiä mikä on heidän tarkoituksensa, sillä kun julkisen hallinnon työpaikat tulevat tulevaisuudessa vähenemään, niin humanististen pitäisi pystyä lähentymään yksityissektorin, jossa taas on menossa asiantuntijoiden arvioiminen, sillä määritelevä millaisia on ne asiantuntijat joita tarvitsevat.

Eli kun yhteiskunta muuttuu rajusti, niin myös yliopiston pitää olla tässä mukana. Kun miettii vaikka Alto yliopisto, jossa kolme yliopistoa laitetaan yhteen, mutta hallinnon organisaatiota ei uudistetaan, joka tehtäisiin jokaisessa fuusiossa yksityispuolen la, niin kyllä yliopistoilla on vielä paljon varaa uudistua, jota myös sanotaan toiminnan järkeistämiseksi, sillä järjenhän pitsi asua juuri yliopistoissa.

Käyttäjän hamalainenville kuva
Ville Hämäläinen

Tavat tehdä tiedettä ja tutkimusta eivät ole ihan kovin ketteriä muutoksen ja dynaamisuuden suhteen. Mikä on tavallaan ihan hyvä, jos tieteenfilosofia on tuttu juttu. Yliopistojen tarkoitus lienee tämänkin hallituksen aikana tuottaa tieteellistä tietoa, kyseenalaistaa, kasvattaa kriittisiä tutkijoita ja työelämän kykyjä. Yliopistot ovat myös ainoita paikkoja, joissa tehdään perustutkimusta - yleensähän paineet kehittää tutkimusta ja opetusta tarkoittavat soveltavaan tutkimukseen painottamista, koska se on elinkeinoelämän intresseissä. Se ei kuitenkaan ole välttämättä sivistyksen intresseissä, sillä tieteen tulee olla riippumatonta.

Niin hallintoa, opetusta kuin rakenteita voi uudistaa, mutta on älytöntä vaatia uudistamista, jos samaan aikaan viedään määrärahat. Kenen työajalla tehdään rakenneuudistukset ja selvitykset? Hallintokin on välillä vähän kummallinen käsite, sillä hallinnollisia ja vaikkapa opintopalveluiden työntekijöitä tarvitaan, jotta lehtorit, yliopistonopettajat ja professorit voivat keskittyä tutkimukseen ja opetukseen, eivätkä esimerkiksi opintoneuvontaan (toki akateemisesti neuvoen ja hops-keskusteluin hekin siihen mielellään osallistuvat).

Yliopistoja ei tule verrata yksityiseen sektoriin, sillä yliopistojen tehtävänä ei ole tuottaa voittoa omistajille, vaan tutkittua tietoa, joka ei ole kenenkään omaisuutta.

Jaakko Häkkinen

No jaa, yksittäinen tutkija ei ole koskaan korvaamaton: uusi ottaa hänen roolinsa.

Tunnettuus ei myöskään ole sama kuin parhaus.

Käyttäjän hamalainenville kuva
Ville Hämäläinen

Ei olekaan.

Hämeen-Anttila on kiistatta hyvä tutkija ja erinomainen yhteiskunnallinen keskustelija, mutta Suomessa on tietenkin eri asioissa pätevöityneitä ja hyviä tutkijoita. Samaan tapaan sanoin minä ja samaan tapaan sanoi Hämeen-Anttila. Pihvi ei ole yhden tutkijan lähtö, vaan se, miten hallitus kurittaa tulevia tutkijasukupolvia.

Toimituksen poiminnat